Tommi toi pajalle heidän vanhat kihlansa, muita sormuksia ja koruja ja taisi siinä olla korumuisto menneiltä YK- vuosiltakin. Olisi uudistamisen aika, hän kertoi. Kaikki sulatetaan ja tehdään uudet sormukset. Sellaiset, joissa on rosoisuutta ja käsityön jälkeä. Vaimon sormukseen entiset timantit sydämen muotoon niin, että ne sieltä salaperäisesti sädehtivät. Hän ilmoittaa koon tekstiviestillä, sillä sormuksen ulkomuoto on hänelle yllätys.
Kultasepälle jäi taiteilijan vapaus valmistaa sormukset. Tiesin Tommin pitävän luonnosta ja Lapin tunturimaisemista. Sellaista lähdin tavoittelemaan.
Sormusten pinnat jyrsittiin epätasaisiksi. Taonnan ja viilauksen jälkeen epätasainen reuna sai jäädä. Timantteja oli niin monta, että niistä tuli kaksi sydäntä.
Pariskunnan noutaessa sormuksia, jännitystä oli ilmassa.
Vaimon syvä huokaus kertoi kaiken.
Yhdessä eletyt vuodet, yhteiset muistot.
– rakas, näen tässä ne revontulet! Kiitos!
