fbpx
Korutarinoita2021-10-26T12:17:42+03:00

Korut kertovat tarinaa

sinusta. Suunnitelmasi mukaan tai meidän visioista luodaan yhdessä korullesi uusi elämä.

Mikä olisi sinun korusi tarina? Sovi suunnitteluaika tästä: info@tarinakoru.fi

Lempikorut

Marraskuisena päivänä saimme Aamukahvilla- bloggarin Henriikan vierailulle pajaamme.
Hän nauttii erityisen paljon luonnossa liikkumisesta, milloin tunturissa vaeltaen, milloin Koskissa meloen tai nukkuen laavulla metsässä vaikka taivaalta sataisi räntää ja tuuli tuivertaisi oksissa.

Ehkäpä juuri siksi hän valitsikin lempikoruikseen Kivikkoalvejuuri- saniaisen ja Kanervan, nuo luonnon kovia kestävät kasvit.
Hienosti ne hänelle sopivatkin! Näissä vähän sumuisen harmaissa marraskuun kuvissa on jotain niin herkkää ja kaunista!

Hopeahiutaleet lentelivät pajalla, kun Henriikka otti sahan ja aloitti korun valmistamisen. Edellisestä kerrasta taisikin olla aikaa, (yläaste) .

Naurua ja jännitystäkin mahtui päivään, milloin sahanterä katkeaa tai kuuma levy suhahtaa veteen. Tällaiset päivät kohdata muita pienyrittäjiä ovat virkistäviä ja antoisia. Vaihtaa kuulumisia ja saada vertaistukea välillä yksinäiseenkin puurtamiseen. Kiitos vierailusta!
Kuvat @aamukahvilla . Kaupallinen yhteistyö.

https://aamukahvilla.fi/

Ristiinrastiin

-sormuksista aika oli ajanut ohi.

Rastikuviointi kihla -ja vihkisormuksistamme oli kulunut tuskin huomattaviksi viivoiksi. Nuorena hankitut, silloin sopivat kultasormuksemme olivat jääneet laatikon pohjalle liian pieninä ja osa katkaistuina.
Sieltä ne aina osuivat silmiin ja melkein pyysivät päästä taas käyttöön.

Kun liittoamme alkoi olla neljäkymmentä vuotta täynnä, oli mielestämme sopiva aika uudistaa sormukset. Halusimme, että vanhat säilyvät ennallaan, kuluneina ja suloisina ja niiden ympärille kehitellään jotain meidän näköistä.
Mukaan matkaan tuli rakkaiden isoäitieni vanhat sormukset, ne saivat näyttävän osan uusissa luomuksissa.

Syysiltojen pimetessä istumme iltaa mieheni kanssa
sylissämme rakkaat kissamme.
Ystävät ja muu perhe ovat lähteneet, katseemme kohtaavat.
Ilmassa leijuu tähtipölyä, joka tuikkii välillämme edelleen kuin sormuksessani timantit.

Miehen sormukseen taottiin leveä sormus pohjalle epätasaisella pinnalla johon päälle juotettiin vanha kihlasormus. Naisen sormuksen persoonallisen muoto tulee vanhojen sormusten ympäröidessä uutta, kaarevaa ja suolapippuritimanteilla sekä kaiverruksilla koristeltua sormusta.
Ekologista ja uniikkia.

Kaksi lomittain

Kaksi vanhaa sormusta kaulalle, lähelle sydäntä.
Rakkaalta mieheltä lahjaksi saadut.
Elämänikäinen liitto kesti tyyntä ja myrskyä, nyt yhteisiä aikoja muistellen.

Kahdesta valkokultasormuksesta purettiin timantit ja istutettiin uuteen muotoon.
Toinen ”sormus” kuvioitiin ja molemmat kiinnitettiin lomittain ketjuun.

Muistoissa rakas äiti

On vaikea ymmärtää, että hänen puoleensa ei voi enää kääntyä.
Emme saa nauttia hänen lämpimästä, kannustavasta ja valoisasta seurastaan.
Muistamme hänet rauhanneuvottelutaitojen suunnannäyttäjänä,
joka uskoi että riidat ratkaistaan puhumalla
ja että tahtotilalla on hirvittävän suuri merkitys kaikkialla elämässä.
Tahdotaanko rauhaa? Tahdotaanko voittaa?
Miten sormus voikaan pitää sisällään niin valtavan määrän muistoja.
Jotkut ihmiskohtalot koskettavat. Ja opettavat niin paljon.
Inhimillinen ja yksinkertainen taito, puhumisen taito on ihmiskunnan vaikein.

Äidin muistolle, rauhan rakentajalle.

Pojan suunnittelema sormus toteutettiin luonnoksen mukaan, punainen kivi on granaatti.

Kuvatessani tätä sormusta kastepisara putosi sammaleelle kuin kyynel. Oli hiljaista, metsässä soi vain tuuli.

Äidin vanha sormus

Kaunis kivi lähelle sydäntä, äidin vanha sormus ja suloisia muistoja.

Nina innostui ajatuksesta uudistaa vanhan korunsa. Hän sai äidiltään tämän hopeasormuksen, jonka äärellä koko perhe nyt muisteli menneitä aikoja ja korun saamiseen liittyviä hetkiä. Kuinka paljon kerrottavaa nivoutuukaan tärkeän korun ympärille.

Hänen toiveenaan oli kaulakoru, kevyt, siro, sievä, klassinen, ylellinen. Pitkä ketju ja kivi lähelle sydäntä.

Lue koko korun tarina täältä: Ninan blogista.

Blogiyhteistyö:  @tunnetila

Kesäinen niitty

Kesäkukkien niitty.
”Muistoja monesta ihmisestä, minulle rakkaasta. Kiedottuna kivikokoelmaan ikiomassa sormuksessani.” HA

Asiakkaan haaveena oli sormus, jossa näkyisi hänelle rakkaat ihmiset erivärisinä kivinä. Vanhoja koruja sulatettiin ja osa kivistä istutettiin uudelleen. Valikoimistamme löytyi muutama sopiva kivi lisää, jotka aseteltiin epäsymmetrisesti runkoon kultaisilla rakeilla.

Sylissä taivaan sinen

Tuohi tuulessa
sylissä taivaan sinen.
Suomalaisen maiseman sydän,
tuoksussaan onni ja hyväilevä lämpö.

Valmistimme tämän sormuksen kokonaan käsityönä.
Asiakkaan kullasta erotimme ensin kivet ja sulatimme tangon, joka muotoiltiin hieman kaarevaksi rungoksi.
Kauniit siniset kivet ovat synteettisiä spinellejä, jotka valikoituivat sormukseen värinsä ansiosta.
Suurinta kiveä varten tehtiin sileä istukka, pienemmät kivet upotettiin runkoon.

Lopuksi sormus sai upean kiillon vahan ja puuvillalaikan avulla.

Ihanainen

Nyt erityisenä juhlavuonna, kun Kiven Seitsemän veljestä- romaanin julkaisusta on kulunut 150- vuotta, ryhdyinpä tutkimaan teoksen naiskuvauksia.

Hauskoja ja mielikuvia herättäviä. Ympärillämme näkyviä persoonia. Yllättävääkin huumoria on viljellyt A.Kivi näihin naiskuviin ja iloista kerrontaa kietonut kielen ympärille.

Sinä ruskeanahkainen töpsä. Tukevarintainen ja keikkanokkainen, jolla on hellä sydän. Kauniiksi kutsuttiin neitoa. Hänen hiuksensa olivat ruosteenkarvaiset, katsanto viekas ja terävä, suu myös sulava, ehkä melkein liian leveä. Varreltansa oli hän lyhyt mutta harteva ja palleroinen, vahvaksi sanottiin häntä myös. Tämän kaltainen oli veljesten lempilintu männistön suojassa.

Leveärintainen nainen, jotenkin lyhyenjäntterä varreltansa. Ja ääni kimeä kuin kiljuvan klaneetin kaiku ja mustanruskeat silmänsä tulta iskivät.

Miehen ja naisen eroja kuvaa, että miehen sydän istuu vasemmalla puolella ja naisen oikealla rinnallansa.

Liinatukkainen ja kainosilmäinen nainen kuvataan lempeyttä huokuvana, kehtolauluaan laulavana äitinä.

Kaunis kuin aamu, kulta-ihanainen, rypistelee mansikkasuutaan ja livertelee kuin pääskynen.

Hälläkkä, naara, narssu, naasikka todistavat, että rakkaalla naisella on monta nimeä. Veljeksethän vartuttuaan menivät kaikki muut naimisiin paitsi Simeon.

Heidän naiskokemuksensa olivat hyvin rajallisia, veljekset olivat nähneet vain maalaisnaisia. Poikkeuksen tekee Juhani, joka oli käynyt Turussa asti.

Siellä hän näki tyttöjä kuin posliinivauvoja. Ja heidän kaulansa, valkea kuin rieskamaito ja poski ruttopunainen ja silmät paloi päässä kuin päiväpaisteessa kaksi roviotulta.

Totuus on, että naisella ja harakalla on molemmilla yhtä kiivas halu kiiltoesineisiin. Varro naasikka!

Näistä tarinoista syntyi   

Ihanainen kiiltoesine,

joka tulee koristamaan luontoasi,

ilahduttamaan katsantoasi.

 

Design Tarja Rantala

Otsikko

Go to Top