Nyt erityisenä juhlavuonna, kun Kiven Seitsemän veljestä- romaanin julkaisusta on kulunut 150- vuotta, ryhdyinpä tutkimaan teoksen naiskuvauksia.
Hauskoja ja mielikuvia herättäviä. Ympärillämme näkyviä persoonia. Yllättävääkin huumoria on viljellyt A.Kivi näihin naiskuviin ja iloista kerrontaa kietonut kielen ympärille.
Sinä ruskeanahkainen töpsä. Tukevarintainen ja keikkanokkainen, jolla on hellä sydän. Kauniiksi kutsuttiin neitoa. Hänen hiuksensa olivat ruosteenkarvaiset, katsanto viekas ja terävä, suu myös sulava, ehkä melkein liian leveä. Varreltansa oli hän lyhyt mutta harteva ja palleroinen, vahvaksi sanottiin häntä myös. Tämän kaltainen oli veljesten lempilintu männistön suojassa.
Leveärintainen nainen, jotenkin lyhyenjäntterä varreltansa. Ja ääni kimeä kuin kiljuvan klaneetin kaiku ja mustanruskeat silmänsä tulta iskivät.
Miehen ja naisen eroja kuvaa, että miehen sydän istuu vasemmalla puolella ja naisen oikealla rinnallansa.
Liinatukkainen ja kainosilmäinen nainen kuvataan lempeyttä huokuvana, kehtolauluaan laulavana äitinä.
Kaunis kuin aamu, kulta-ihanainen, rypistelee mansikkasuutaan ja livertelee kuin pääskynen.
Hälläkkä, naara, narssu, naasikka todistavat, että rakkaalla naisella on monta nimeä. Veljeksethän vartuttuaan menivät kaikki muut naimisiin paitsi Simeon.
Heidän naiskokemuksensa olivat hyvin rajallisia, veljekset olivat nähneet vain maalaisnaisia. Poikkeuksen tekee Juhani, joka oli käynyt Turussa asti.
Siellä hän näki tyttöjä kuin posliinivauvoja. Ja heidän kaulansa, valkea kuin rieskamaito ja poski ruttopunainen ja silmät paloi päässä kuin päiväpaisteessa kaksi roviotulta.
Totuus on, että naisella ja harakalla on molemmilla yhtä kiivas halu kiiltoesineisiin. Varro naasikka!
Näistä tarinoista syntyi
Ihanainen kiiltoesine,
joka tulee koristamaan luontoasi,
ilahduttamaan katsantoasi.
Design Tarja Rantala
