Niin äkkiä tulee pimeää. Hiekkatie mutkittelee ja kumpuilee, hiljainen kylätie. Autonpenkki tuntuu kylmältä. Valot heijastavat ojanpenkan, jossa jänö loikkaa juuri piiloon. Postilaatikkorivistön kohdalta siis, niin oli ohje kääntyä ja siellähän se opaskyltti onkin. Käännyn kapealle metsätielle, suuntaan kohti korupajaa. Maitolaituri toivottaa tervetulleeksi, tonkat huuruisina seisoo, ei varmaan maitoa noissa enää.
Olin suunnitellut tätä syksystä asti. Miettinyt eri vaihtoehtoja. Kultaa sen piti olla, kullalle. Ihan kauhean prameeta en halunnut, siis niinku timantteja tai jotain. Pelkkää kaunista kirjoitusta ja käsintehtyä.
Mikä onnentunne kun sain sen käteeni. Kauempaa näyttää kiemurat ihan kuin koristeelta. Lähempää siinä näkyy hänen lempinimensä.
Tyytyväinen, ihan mielissäni olen.
Hyppään kaaraan ja kurvaan kotiinpäin, navetan seinän takaa pilkottaa yksinäinen jouluvalo.
Edessäni antamisen ilo.
