Luonnollisen kaunista
Kun rakastaa värejä ja luontoa, vihkisormukseen valikoituu persoonallinen, erikoinen kivi. Luonnollista ja kaunista.
Korumallistomme laajenee Yö ja päivä -korulla
Rakkausjuhla Taaborinvuorella tänä kesänä antoi meille aiheen uuteen koruun. Sopivasti Tarjan opiskeluun liittyi näyttötyö korun suunnittelusta ja valmistuksesta. Jo talvella alkoi aiheen pohtiminen, Palojoella A.Kiven syntymäkodilla käynti, luonnosten piirtäminen. "Luin molemmat näytelmät. Yön ja päivän tarinassa sokea Liisa kohtaa rakkauden ja saa näkönsä takaisin. Hän ihmettelee ihmislapsen onnea, miksi on tämä kaunis maailma meille [...]
Yhteensopivat sormukset
Täydellisesti toisiinsa sopivat! Näiden sormusten onnellinen morsian halusi vihkisormuksen, joka istuisi hänellä olevaan kihlasormukseen täydellisesti. Oli ilo kertoa hänelle, että se onnistuu valmistamalla vihkisormus tarkasti kihlasormuksen mittojen mukaan. Niinpä hän toi kihlasormuksen pariksi päiväksi kultasepälle ja saimme sovitettua sormukset toisiinsa sopiviksi.Kun tuot meille kihlasormuksesi, niin saamme tarkat mitat vihkisormuksen istuvuutta varten. Näin sormukset sopivat vierekkäin, [...]
Toisissamme hiottuja
Toisen ihmisen kanssa eläminen on hiomista ja hiottuna olemista. Suostumalla siihen, saan paljon ja annan enemmän itsestäni. Voin nähdä vierelläni ihmisen, joka tahtoo parastani ja tukee minua. Rakkauden rosoisuudet saavat näkyä, kiintymys kiiltelee välillä kilpaa auringon kanssa. Kerro minulle, mikä kannattelee kahta ihmistä? Salaisuuden tiedätte vain te itse. Kuuntelemalla ihmisten rakkaustarinoita, toiveita sormuksista, aistimme paljon [...]
Rakkaat muistot elävät
Elämän kuluessa, sukupolvien vaihtuessa, luoksemme jää monenlaista tavaraa. Osasta luovumme, osa jää. Haluamme säästää arvokkaan muiston äidistä, isästä, rakkaasta tädistä. Kultaisia koruja, joita pidämme korulippaassa. Katselemme niitä välillä, muistelemme ihmisiä niiden ympärillä, emmekä tiedä miten tai missä koruja itse käyttäisimme. Kannamme huolta luonnonvaroista. Kierrätämme vaatteita, paperia ja muuta materiaalia. Kunnes jonain päivänä tulee se [...]
Kevättä kohti
Mikroporan ääni surraa pajassa ja hopeapöly lentää. Kevään uusi koru on työn alla, mystinen, uljas, metsiemme eläin. Uuden mallikorun valmistamiseen menee monesti viikkoja. Se laitetaan välillä pöydälle lepäämään ja katsotaan uusin silmin jonkun ajan kuluttua. Malliraati on armoton (jäkikasvumme kera ystävien) ja he antavat realistista palautetta, miltä koru näyttää. Viimeisen sanan saa sanoa kuitenkin [...]
Taivaansiniset silmät
Tämän pariskunnan tyttärellä on taivaansiniset silmät. He olivat matkalla kaukana kotoa, kuumassa ja eksoottisessa maassa. Ympärillään siellä he näkivät paljon kauneutta; luontoa, rakennuksia, esineitä. Jotain kaunista he halusivat myös tyttärelleen tuoda tuliaisiksi. Hänellä oli kohta juhlapäivä tulossa, 30-vuotispäivä. Tuliaiseksi valikoitui tyttären silmien värinen akvamariini. Uljas, suorakaiteen muotoinen jalokivi. Kotona Suomessa ajeltiin sitten Taipaleentielle ja [...]
Rosoista pintaa, hellää rakkautta
Kävelemme merenrantaan. Kallioille laskeutuu auringon viimeiset säteet, jotka ovat päivällä sulattaneet lumenpinnan pieniksi helmiksi. Horisontissa lentää linnut, nuo joista niin pidämme. Vahva kallio, meren ja ajan muovaama, antaa meille näköalapaikan. Istumme ja katsomme lintujen lentelyä, aaltojen liikkumista, ylös ja alas. Tänne halusimme tulla. Täällä haluamme tunnustaa rakkautemme. Sinetöidä se sormuksin, joihin on ikuistettu tämä rakas [...]
Ystävämme uskollisin
Uskollinen ystävämme, iloinen hännän heiluttaja. Kukapa hänen kuvaansa ei haluaisi ikuistaa koruun? Kaulaan, ranteeseen, rintaneulana tai pinssinä, sormuksena, medaljonkina... Tuo lemmikkisi kuva meille, niin valmistamme hänen näköisensä korun sinulle. Omat persoonalliset piirteet saa näkyviin tarkalla kultasepän työllä. Materiaaliksi käy hyvin omat vanhat korusi, hopea tai kulta esineet. Saat käydessäsi tarkan hinnan ja toteutusaikataulun. Voit teettää [...]
Yllätys vaimolle
Astuipa mies polkua pitkin pajaamme: "Aattelin sormusta vaimolle, jostain liilasta kivestä se on puhunu. Tykkää vähä moternista ja toisaalta vanhastaki, en tiiä. Koko ois joku mun pikkusormen tienoilla, tai ei sittenkään, oisko suunnilleen puolet siitä. Kiire ei oo mut saisko perjantaiks?" Ja saihan se. Vaimo oli onnellinen. Ametisti viistehiottuna loistelee kauniisti hänen sormessaan! Ja vielä [...]