Kävelemme merenrantaan. Kallioille laskeutuu auringon viimeiset säteet, jotka ovat päivällä sulattaneet lumenpinnan pieniksi helmiksi. Horisontissa lentää linnut, nuo joista niin pidämme. Vahva kallio, meren ja ajan muovaama, antaa meille näköalapaikan. Istumme ja katsomme lintujen lentelyä, aaltojen liikkumista, ylös ja alas. Tänne halusimme tulla. Täällä haluamme tunnustaa rakkautemme. Sinetöidä se sormuksin, joihin on ikuistettu tämä rakas maisema. Painaa mieliimme se tunne, joka meidät sai yhteen. Vahvaa ja rosoista mutta niin hellää rakkautta.
Rosoista pintaa, hellää rakkautta
tarinakoru|2017-02-21T15:41:48+02:0017 helmikuun, 2017|Yleinen|Kommentit pois päältä artikkelissa Rosoista pintaa, hellää rakkautta