Rakkausjuhla Taaborinvuorella tänä kesänä antoi meille aiheen uuteen koruun.
Sopivasti Tarjan opiskeluun liittyi näyttötyö korun suunnittelusta ja valmistuksesta.
Jo talvella alkoi aiheen pohtiminen, Palojoella A.Kiven syntymäkodilla käynti, luonnosten piirtäminen.
”Luin molemmat näytelmät. Yön ja päivän tarinassa sokea Liisa kohtaa rakkauden ja saa näkönsä takaisin.
Hän ihmettelee ihmislapsen onnea, miksi on tämä kaunis maailma meille annettu?
Aleksis Kiven kirjoituksissa on paljon luonnon kauneuden ylistystä.
Tässä Liisan ihastunut lause oli se, josta minulle tuli ajatus ja mielikuva korusta.
Halusin samaan koruun yhdistää yön ja päivän. Kaarevan taivaan, jonkun kiven,
joka viestisi valoa, kultasäteilevää päivää.Ympärille yön hämärää, pehmeää, uneksuvaa rauhaa.
Sekä onnellisuuden, rakkauden luontoon ja toiseen ihmiseen.”
Testasin monia erilaisia rakenteita ja pintoja, juottamalla lankoja yhteen, valssaamalla niitä ja takomalla. Toivottu tulos löytyi valssin ja rautalankojen avulla, joita erikokoisena laitoin messinkilevyn välissä päällekkäin läpi. Vapaa sulatus korkealla lämmöllä hopean pintaan sai aikaan juuri sopivan ”hämärän” jäljen. Kultasäteilevää päivää kuvaamaan halusin erikokoisia hopeapalloja, jotka sulatin hopealanganpätkistä hiileen tehtyihin pyöreisiin koloihin. Nämä kiillotin kiiltäviksi ja juotin korupohjaan. Valopilkuksi istutin keltaisen sitriinin ja toiseksi vaihtoehdoksi, ikäänkuin vettä tai kastehelmiä kuvaamaan tulee sininen topaasi. Hieno prosessi, paljon tuli taas oppia lisää ja ymmärrystä korutaiteen tekemiseen.
Rakkaudesta luontoon, 100-vuotiaan Suomen kunniaksi. Design Tarja Rantala
Kuvissa koru yllään harrastajanäyttelijä Senni Kaavinen Liisan roolissa Yö ja päivä -näytelmässä Kivi-juhlilla.
