Terveisiä tunturin joulusta!
Tulin kaukaa kohti tuntematonta. Tietä, jota pitkin minun on nyt yksin kuljettava.
Lähdin pohjoisen tuntureilta kohti etelää, ohi tuttujen savujen, peltojen ja kylien. Isommalle tielle päästyäni, tunsin jotain haikeaa ja pientä jännitystä.
Olin matkalla käsityöläisen, kultasepän luo.
Tutkittuani netistä erilaisia kultasepän pajoja Tarinakorun tarina teki vaikutuksen. Kuvat ja paikka vain hurmasivat.
Käsintekijä oli ollut myös Jarkko. Hän oli taitava puusta rakentaja ja tehnyt kotonamme kaikki, talosta lähtien. Hän olisi halunnut juuri tällaiseen paikkaan teettämään korun. Hän arvosti kädentaitajia.
Jarkolta saamani kultasormukset annoin Tarinakorulle materiaaliksi ja vapaat kädet muistosormuksen toteutukseen.
Kävellessäni postilaatikolle, odotukset olivat korkealla.
Katsellessani nyt sormusta ja sen pintojen muotoja, näen surun ylä – ja alamäkineen. Kivet säihkyvät toivoa tulevaisuuteen.
Yhdessä vietetyt 23 vuotta ne olivat kulkeneet mukanani. Kulkekoot kulta mukanani sormessa tästä eteenpäin.
Onnea Ilonan uusille poluille!
